”Uskonto ilman tiedettä voi tehdä uskonnosta taikauskoista ja tiede ilman uskontoa voi tehdä tieteestä itseensä käpertynyttä”, sanoi piispa Barron Loppiaisen puheessaan. Hän muistutti kuinka ero tieteen ja uskonnon välillä on melko uusi ilmiö. Monet kuuluisat tieteilijät kuten Descartes, Galileo, Newton ja Mendel olivat uskovia kristittyjä. Tiede kärsii jos unohdamme Jumalan, mutta myös uskonto kärsii jos unohdamme tieteen ja analyyttisen ajattelun. Meille katolilaisille tämä saattaa tarkoittaa, että unohdamme joidenkin perinteidemme ja tapojemme aidon merkityksen, ja alamme harjoittamaan niitä taikauskoisesti. Esimerkkinä tästä voisi mainita kodin siunauksen uudelle vuodelle.
Katolilaisen perinteen mukaan koti siunataan uudelle vuodelle Loppiaisena (Epiphany). Käytäntöjä on monenlaisia, mutta yleensä seremoniassa käytetään siunattua liitua ja pyhää vettä. Meidän perheessä aloitamme seremonian yleensä seimen luota, jonne asetamme viisaat miehet. Kävelemme huoneesta huoneeseen laulaen ”Three Kings of Orient” ja se perheenjäsen, joka käyttää huonetta eniten sanoo rukouksen joko ääneen tai hiljaa mielessään. Seremonia päättyy etuovelle, jossa kirjoitamme liidulla viisaiden miesten nimien ensimmäiset kirjaimet ja uuden vuosiluvun etuovemme yläpuolelle. Jos jätämme järjen seremoniasta voisi siitä todellakin tulla taikauskoinen perinne; pirskottelemme pyhää vettä huoneisiin, niin ettei mitään pahaa tapahdu kodissamme uutena vuonna. Tämä ei kuitenkaan ole katolilaisen kodin siunauksen todellinen merkitys.
Ihmiset ovat kautta aikojen harjoittaneet erilaisia perinteitä ja rituaaleja. Jopa tänäkin päivänä ihmiset, jotka eivät ole uskonnollisia toistavat erilaisia seremonioita (esim. syntymäpäiväkakku ja lahjat). Katolilaiset perinteet ja seremoniat perustuvat siihen, että olemme sekä hengellisiä että kehollisia olentoja. Koemme ympärillä olevan maailman kaikkien aistiemme kautta. Uskomme, että Jumala toimii tavalla, joka ottaa huomioon ihmisen kokonaisuudessaan. Niin kuin monessa katolilaisessa seremoniassa, kodin siunauksessa käytetään kaikkia aisteja. Kuulemme laulun ja rukouksen, kosketamme liitua ja vettä, näemme kirjaimet oven yläpuolella, ja joissain siunaustilaisuuksissa voimme haistaa suitsukkeen tuoksun, ja maistaa lopuksi loppiaisen kunniaksi tehtyä leivonnaista. Kodin siunaamisen ytimessä on Jumala ja kotiemme omistaminen Hänelle. Me pysähdymme, hiljennymme, ja ikäänkuin sanomme: ”Jumala, haluamme, että olet tärkeintä kodissamme”. Perheenjäsenille on myös hyvä pysähtyä ja muistaa, että kodissa on tarkoitus vallita rakkaus. Erimielisyydet tapahtuvat, mutta niiden on tarkoitus päätyä anteeksiantoon. Itsekkyyden viljelemisen sijaan muita perheenjäseniä on tärkeä ottaa huomioon päivittäisessä elämässä. Pyydämme siis Jumalaa olemaan kanssamme jokapäiväisessä perhe-elämässämme, ja toivomme, että Hän voisi myös siunata muita ihmisiä meidän kauttamme. Omistamme arjen sekä kaikki pienet teot ja eleet Hänelle. Voimme rukoilla esim.: ”Siunaa jokainen ihminen, joka astuu tästä ovesta kotiimme. Siunaa yhteinen aika ja keskustelu, jonka käymme tämän ruokapöydän ympärillä. Auta minua rakastamaan huonekaveriani vaikka välillä hänen tapansa ärsyttävät minua kovasti. Auta minua huomaamaan jos olen loukannut jotakin perheenjäsentä ja anna minulle nöyryyttä osata pyytää anteeksi.”
Pysähtymisellä, yhdessäololla, sanoilla ja rukouksilla on merkityksensä kodin siunauksessa. Niiden lisäksi uskomme, että pyhä vesi, ristinmerkit ja rukoukset auttavat meitä pitämään pahan pois kodistamme. Papit, jotka työskentelevät eksortisteina tietävät kokemuksesta, että pyhät esineet ja sanat ovat voimakkaita apuvälineitä taistelussa pahuutta vastaan. Tämä perustuu siihen, että pyhä vesi, krusifiksi ym. ovat sakramentaaleja eli sakramentteja muistuttavia pyhiä merkkejä. Tämä saattaa kuulostaa taikauskoiselta höpinältä nykypäivän maallistuneelle ihmiselle (vaikka monet uskovatkin kristallien, tarot korttien ym. voimaan!), mutta on hyvä muistaa, että hyvän ja pahan taistelu on todellista tänäkin päivänä niin kuin keskustelimme blogissamme Halloweenin aikoihin. Kirkko viisaudessaan on antanut meille sakramentit ja sakramentaalit, joiden kautta Jumala voi koskettaa elämäämme myös ihan konkreettisella ja fyysisellä tavalla.
Katolilainen kodin siunaus on kaunis tapa aloittaa uusi vuosi (sen voi tehdä myös Loppiaisen jälkeen). Se auttaa meitä pysähtymään arjen keskellä ja pyhittämään kotimme Jumalalle. Pyhän veden pirskottelu ei tarkoita, että mitään ikävää ei tule sattumaan kodissamme uutena vuotena, vaan se auttaa meitä konkreettisella tavalla siunaamaan kotimme. Pyhän veden käyttö ei myöskään tarkoita, että katolilaisina emme käyttäisi järkeä ja olisimme tiedettä vastaan. Päinvastoin, katolilainen usko kutsuu meidät kaikki käyttämään älykkyyttäämme ja etsimään vastauksia kysymyksiimme. Niin kuin Piispa Barron sanoi Loppiaisen puheessaan, Idän Viisaat miehet (niin kuin monet tieteilijät) eivät nähneet ristiriitaa järjen, tiedon sekä uskon ja Jumalan välillä. Heidän katsellessaan tähtitaivasta luomakunnan älyllinen rakenteellisuus innoitti heidät etsimään Jumalaa. ”Järki johdatti heidät uskoon”, Barron lopuksi toteaa.
Tässä lisää kodin siunauksesta uudelle vuodelle:
Piispa Barronin Loppiaisen puhe kokonaisuudessaan:
