top of page
Search
  • iiris

Kuusenoksia ja ruusuöljyä

Ulkona on kasoittain lunta. Olen jo laittanut esille jouluseimen sekä pienen joulukuusen, jota kissani näykkii salaa, ja fiilistellyt tähtilampun valossa. Menneinä viikkoina olen viettänyt adventin aikaa lähinnä hiljaisuudessa ja käytännön asioita hoitaessa, mutta nyt pyhän hiljaisuuden ja stressin kierteen on rikkonut iloinen laulu. Herran tulo on lähel Kirkko pukeutuu vaaleanpunaiseen muistaessaan miten Jumala tulee ihmiseksi, syntyy Israeliin. Odotan jo, että pääsen kirkkoon, jossa kynttilöiden kultainen hohto täyttää huoneen, ilmassa tuoksuvat mausteiset suitsukkeet, kuusenoksat ja ruusukon ruusuöljy. Kuusenoksilla seppelöity vaaleanpunainen adventtikynttilä sytytetään huomenna: on Gaudate-sunnuntai. Väri toimii iloitsemisen muistutuksena ja seppele ikuisuuden symbolina, kun taas kynttilän valo muistuttaa meitä, että Jeesus on elämän valo. Tietysti tämä vuodenaika ei ole kaikille pelkkää iloa ja juhlaa, vaan joillekin adventti ja joulu on erityisen yksinäistä ja kivuliasta aikaa. Itselleni Gaudete-sunnuntai tuntuu läheisemmältä kuin aikaisempina vuosina. Ehkä siksi, että suurinta iloa ei voi löytää maailmasta ja vuosia sitten syvästi masentuneena en kokenut ilon tunnetta lainkaan.


Herran tulo on lähellä!


Olen taistellut paljon sen kanssa, että ripillä tunnustetut synnit kalvavat mieltä, kummittelevat ja jäävät elämään. Se rikkoo ylistyksen hengen ja yrittää houkutella epätoivoon.

Älä ilku, viholliseni minulle. Vaikka olen kaatunut, minä nousen vielä, vaikka olen keskellä pimeyttä, Herra on minun valoni. (Miikan kirja 7:8)

Jälleen miettiessäni syntiäni, sitä, joka on ollut vaikeinta kohdata, ajatukseni siirtyvät ristillä riippuvaan mieheen ja löydän oman paikkani Raamatussa. Sydämeni huuto yhtyy hänen sanoihinsa: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Ja on kuin Hän heilauttaisi kättään ja pyyhkisi (lievät) syntini pois, ja antaisi jälleen armon uskoa, että Hän antaa kaiken anteeksi, ettei Hän muista syntejäni enää, sillä "Sinä olet laupias, Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme Sinä heität meren syvyyteen." (Miikan kirja 7:19) (Jotkut pyhimykset ovat sanoneet, että Jumala antaa anteeksi lieviä syntejä, jopa kun pyydämme sitä Isä Meidän -rukouksessa, mutta tavalliset keinot ovat ripin lisäksi messu ja ehtoollisen vastaanottaminen, hyväntekeväisyys, almut ja paasto. Linkki) Tämä kokemus toimi minulle muistutuksena siitä, että siksi Hän tänne maan päälle tulikin, että olisimme vihmottu Hänen verellään lumen valkoiseksi. Tuomion sijaan tulisikin vapautus ja voisimme olla Hänen kanssaan ikuisesti. Yritän pitää tämän mielessä pipareita leipoessa ja kiireestä toiseen juostessa sekä olla sokaistumatta jouluvalojen ja -koristeiden kauneudesta.

Mutta sinä annat sydämeeni suuremman ilon kuin kukaan saa viinin ja viljan runsaudesta. Ps. 4:8

Photo by KaLisa Veer on Unsplash


Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa!

0 comments

Recent Posts

See All