top of page
Search
  • Writer's pictureSara Numminen

Mietteitä paaston alkamisesta


Saimme ensimmäisen lapsemme, Neiti M:n pian kolme kuukautta sitten. Aika on mennyt kuin sujahtaen ohi, enkä muista enää elämää ilman tytärtämme. Kaikki on hänelle uutta ja jännittävää. Kaikki tapahtuu ensimmäisen kerran. Myös meille esikoisen vanhemmille kaikki on samalla tavalla uutta ja jännittävää. Tuoreena vanhempana suhtaudun lapseeni ja hänen touhuihinsa, kuin ne olisivat kaikkein ihmeellisimpiä ja ainutlaatuisimpia asioita maailmassa. Mistä sitten kirjoittaisin, kun pää ja mieli tuntuvat pyörivän vain vauva-arjessa eikä järkeni pelaa kuin ennen? Haluaisin vain jaaritella vauvasta, unesta, kotona olemisesta ja siitä, miten parisuhde muuttuu vauvan saamisen jälkeen. Mitä älyllistä teologista sanottavaa keksin, kun heräilen kahdesta neljään kertaan yössä ja olen töissä hänen ihmeelliselle


kuninkaalliselle korkeudelleen vuorokauden ympäri?


Ensi viikolla on tuhkakeskiviikko ja siitä alkaa jokavuotinen neljänkymmenen päivän pääsiäispaasto. Neiti M:lle ne ovat ensimmäisiä laatuaan. Kirkkovuoden tapahtumat tuntuvat aikuisestakin joka vuosi yhtä tuoreilta. Joka joulu Jeesus syntyy yhä uudelleen, joka pääsiäinen hän antaa henkensä meidän puolestamme ja juhlimme hänen ylösnousemustaan. Joka vuosi mietimme, mistä tänä vuonna luovumme paaston ajaksi ja ehkä sen jälkeen lopullisesti. Kirkkovuoden tapahtumat tulevat joka vuosi yllätyksenä, joskin samaan aikaan ne ovat niin kovin turvallisia kaikessa ennakoitavuudessaan. Joko on taas paaston aika? Juurihan se oli!


Joka vuosi kirkkovuoden tapahtumiin tulee myös jotain uutta sitä mukaa, kun omassa elämässä tapahtuu jotain uutta. Nyt Neitsyt Maria on luonnollisesti tuntunut läheiseltä, ja olen myös muistellut viime vuoden tuhkakeskiviikkoa ja paastonaikaa. Ne olivat minulle ensimmäiset katolilaisena - ja ne muuttuivat erityisen jännittäviksi, kun saimme tietää odottavamme tytärtämme.


Kirkkovuoden aikana käymme läpi Kristuksen elämän tarinan. Tuo tarina kietoutuu omaamme ja tulee eläväksi sydämissämme. Evankeliumin tapahtumat eivät ole historian kaukaista havinaa ja muistelemista, vaan elämästämme Kirkon jäseninä kumpuavaa nykyisyyttä. Me kasvamme niistä ja ne meissä. Mitä uutta ja jännittävää kumpuaakaan vanhasta ja toistuvasta tänä paastonaikana.


Vauva-arkea ja paastoon laskeutumista

0 comments

Recent Posts

See All

תגובות