Passisani lukee Tea Elisa Laurila, syntynyt Raisiossa 1984. Konfirmaationi (pääsiäinen 2016) ja monella tapaa uuden elämäni alkajaisiksi sain lisänimen Maria. Yritän päivä päivältä antaa enemmän tilaa tuolle Marialle minussa. Raamatussa nimillä on suuri merkitys ja miten ylpeä olenkaan tästä kauniista lisänimestäni! Siihen kiteytyy paljon hyvää ja se muistuttaa minua myös hengellisestä kodistani (Madonna House; www.madonnahouse.org). Monet uskonsisareni kutsuvatkin minua Tea Mariaksi. Aion varmasti kirjoitta kokemuksistani tässä uskonnollisessa yhteisössä ja miten olen siirtänyt saamani opit nykyiseen joka päiväiseen elämääni. ”Pieni mandaatti”, joka on yhteisön perustajan Catherine Dohertyn Jumalalta saama näkemys yhteisön hengellisyydestä, löytyy tämän kirjoituksen lopusta.
Konfirmaationi Madonna House yhteisössä Kanadassa (Combermere, ON) sekä hengelliset ohjaajani Jeesus, Maria, Joosef ja Isä Zach.
Olen täysin avuton IT asioissa ja sosiaalinen mediakin on minulle kovin vierasta, joten bloggarin rooli tuntuu vieraalta. Monet ystäväni ovat minua rohkaisseet ryhtymään toimeen ja uskon että tästä vielä hyvä tulee. Pelkkä usko ei riittäne, mutta onhan minulla tukena nerokas ryhmä naisia ja tietysti kaiken-tietävä google (haha). Yritän murtaa itselleni asettamiani ennakkoluuloja, tämä olkoon yksi niistä. Kukkien tappajan roolista olen siirtynyt parvekepuutarhan ja orkideoiden kasvattajaksi, sekä maailman huonoimmasta laulajasta laulutuntien ottajaksi (joka ei siis vielä kerro mitään, mutta yritystä on). Suosittelen laulutunteja kaikille! Tästä aion varmasti kirjoittaa vielä joku päivä, ja muistakin poluista joita olen itsenikin yllättäen valinnut.
Kukkimaan lähteneet orkideani ja ihmeestä vastuussa olevat naiset.
Elämä +/- Jumala
Uskon omaksuminen elämääni on ollut minulle kaiken mullistava kokemus. Tämä tie on ollut raadollinen, mutta toisaalta sen mukanaan tuoma rauha, ilo ja kauneus ovat äärettömästi suurempia kuin vastaan tulleet haasteet. Suurimpana muutoksena ehkä, että maailman silmissä olen tullut hyödyttömämmäksi, mutta omasta mielestäni tuhat kertaa hyödyllisemmäksi. Toisena muutoksena huomaan, että onneni koostuu nyt erilaisista asioista. Silmäni ovat auenneet arjen pienille ihmeille, ”suurien juttujen” (lomamatkat yms.) kaipuu on vain jotenkin pudonnut pois ajatuksistani avaimena onneen. Vastoinkäymiset eivät enää ole ”maailman loppu” joiden korjaamiseksi käytän kaikki henkiset ja fyysiset voimavarani, vaan vastatuuli joka ehkä ohjasikin minut oikeaan suuntaan. Ulkoapäin voisi näyttää, että ”annoin periksi” tai ”luovuin haaveistani”. Mikä lienee joissain määrin totta, mutta juuri siinä näen voittoni. Elämän tarkoitus ei ole ”näyttää maailmalle, että olen onnellinen ja saavuttanut kaiken” vaan olla onnellinen ihan itse, Jumalan kanssa. Voisi myös tulkita, että olen yli-romantisoinut tilanteen: elämässäni on edelleen vastoinkäymisiä, jotka tuntuvat pahalta ja päiviä jolloin tuntuu ettei mistään tule mitään. Objektiivisesti yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna onneni on varmaan vähentynyt: työni on tylsempää, en juuri matkustele ja urheiluharrastuksenikaan eivät ole yhtä vauhdikkaita ja jännittäviä kuin ennen. Vaatteeni ovat repaleisempia ja ruokani pelkistetympää, enkä alkoholiakaan enää oikein jaksa juoda tai nauti siihen liittyvästä viihteestä.
Olen kuitenkin iloinen ja kiitollinen menneisyydestäni. Jumala on johdattanut minut läpi erittäin puuhakkaan ja antoisan elämän, jos nyt niin voi sanoa jo näin varhais-keski-ikäisenä. Paljon olen oppinut, mutta paljon on vielä näkemättä ja seikkailuja kokematta! Vaiherikas menneisyyteni antanee ymmärrystä arvioida yhteiskunnan ja uskon vaikutusta minun ihmis-projektiini. Siten kykyä arvioida itseäni nyt ja ennen, vaikkei tämmöinen kahtiajako tietenkään ole koko totuus. Olen sama Tea, mutta erojakin on. Uskoisin, että monen nyky-naisen on helppo samaistua kokemuksiini ja siten ne voisivat olla hyvinkin kelvollisia jaettavaksi lajitoverieni kanssa. Koen elämäni ylistyksen arvoisena osoituksia Jumalan nerokkuudesta ja hyvyydestä – Deo Gratia! Jumala on palavasti rakastanut ja suojellut minua, vaikka minä olen elänyt elämääni Hänestä juuri välittämättä. Taivaassa sitten ehkä selviää koko palapeli paremmin, en malta odottaa, tai siis, maltan kyllä.
Naisena (ja miehenä) maailmassa
Erilaisten suorien elämänkokemusten lisäksi haluaisin julkaista osan ”Naiseuden SOS” (https://hapatusta.net/2021/03/22/naiseuden-sos-kirje-sinulle-nuori-nainen/) tekstin tiivistyksen aikana roskapöntötetyistä teksteistä. Useimmissa näissä pohditaan naiseutta yleisesti nykykulttuurissa perustuen jokapäiväisiin pieniin havaintoihin. Esimerkiksi pankkini tarjosi kurssia, jolla oppia pitämään raha-asiat erillään parisuhteesta. Mielestäni kurssi heijastanee hyvin miten pinnallinen ja epäholistinen näkemys naisen ja miehen välisestä suhteesta nykyään vallitsee. Maailmassa, jossa ihmisten oletetaan pettävän toisiaan, ”riippuvaisuus” onkin ehkä se suurin pelko. Sen välttelyllä taidamme kuitenkin sulkea sydämemme myös syvälliseltä luottamukselta ja siltä suurelta kauneudelta, jota parisuhteessa olemme etuoikeutetut kokemaan. Päässäni pyörii Jenni Vartiaisen laulusta "Kuin Luoja luomiaan, niin minä sinua vaan".
Tässä jo heti tuli ilmi, että naiseuden monet ominaispiirteet tulevat usein parhaiten ilmi rinnastettuna miehuuteen. Yhdessä olemme täydellinen, tai ainakin täydellisempi, Jumalan kuva kuin yksinämme. Toivonkin, että saisimme synnytettyä tervettä keskustelua miehuuden ja naiseuden haasteista ja siunauksista. Oma kokemukseni ja näkemykseni on, että nykykulttuurissa yritetään ohjata naisia ”miehisempään” suuntaan ja miehiä taas ”naisellisempaan” suuntaan. On ihan hyvä kyseenalaistaa ”miehuuden” ja ”naiseuden” käsitteitä ja rooleja, mutta olisi myös kyettävä myöntämään biologisiin tosiasioihin perustuvat fyysiset ja psykologiset erot. On varmasti ”nais-ääripää” miehiä, jotka omaavat enemmän naiselliseksi miellettyjä ominaisuuksia kuin ”mies-ääripää” naiset. Ääripäiden olemassaolo ei saisi poistaa mahdollisuutta puhua keskiarvo naisesta ja miehestä. Pyrkimyksenä ei ole mikään sovinistisen patriarkaatin puolesta puhuminen, tai naisten kehottaminen "alentumaan perinteisiin naisen rooleihin", vaan sekä miesten että naisten psyykkinen hyvinvointi. Olemme erilaisia, mutta ihan yhtä älykkäitä, kykeneväisiä ja arvokkaita. Erilaisuus kiehtoo ja vetää puoleensa. Voimme täydentää toinen toisiamme ja yhdessä olla enemmän. Sääli jos tämä kauneus tuhotaan näennäisen tasa-arvon nimissä. Toivoisin voivani edesauttaa herättämään tällainen terve keskustelu sukupuolen merkityksestä ihmisen elämässä.
Naiseuteen ja miehuuteen liittyvät mielikuvat voivat olla vahingollisia ja/tai hyödyllisiä. Taide herättää tunteita ja auttaa ainakin minua tunnistamaan omia "kipupisteitäni". Minkä koen kauniina? minkä taas ärsyttävänä? Havainnot auttavat pääsemään perille alitajunnastani, eli miksi koen niin.
Työtä ja sirkushuveja
Työn merkityksestä elämässä aion varmasti kirjoittaa. Työn teko on kaunista ja tuo sisältöä elämään, mutta toisaalta hyvin houkutteleva tie lähteä seurailemaan vääriä polkuja kunnian, maineen ja rahan perässä. Itse uskon ajautuneeni geologian tohtoriksi osin oikeista ja osin vääristä motiiveista. Olen lahjakas luonnontieteissä ja perheessäni esim. puhuttiin tieteellisistä ongelmista aamupalapöydässä, joten luontaisesti kasvoin tähän maailmaan. Varmasti seurailin myös viisi vuotta vanhemman veljeni esimerkkiä, vaikka elämämme olivatkin hyvin erilaisia tuohon aikaan. Merenalaisen malminmuodostuksen tutkijan elämä oli vauhdikasta ja antoisaa. Tutkimusmatkat maailman merillä, intensiiviset älylliset keskustelut ja omien tulosten tulkinta muiden julkaisemien tulosten valossa veivät minut mukanaan. Työni oli suuri intohimoni, mutta en voi sanoa olleeni mikään työnarkomaani: harrastin swing-tanssia, suunnistusta ja kalliokiipeilyä, sekä vietin vapaa-aikaa ystävien ja kollegoiden seurassa. Kaikessa tässä touhuamisessa kuitenkin oli päällä jonkinlainen verho, tuntuu että seurasin omia mielihalujani ja varmaan niin teinkin, mutta toisaalta minulla oli lähes pakonomainen tarve osoittaa muille ”että olen viisas ja onnellinen” ja siten heidän rakkautensa arvoinen.
Nyt työni on arkisempaa ja tylsempää. Nautin syvästi pienten asioiden tekemisestä: naapurin mummojen auttamisesta, sukkien parsimisesta ja ystäville kokkailusta. Teen niitä koko sydämestäni Jumalan kunniaksi (tai siis näin teoriassa… onhan siellä ruttuisempiakin päiviä!). Kyseenalaistan nuorena tehdyt ”päätökset” ja olen lähes varma, ettei työ ole minun ”pääasiallinen” kutsumukseni. Minut on kutsuttu elämään osana pysyvää ihmisyhteisöä ja ohjaamaan elämääni sen perusteella. Eivät nämä kaksi asiaa ole ristiriidassa, mutta miten asettaa ne prioriteettilistalle on hyvinkin akuutti ja konkreettinen kysymys. Muuttaisinko kauas perheestäni mielekkäämmän työn perässä? Monet ystäväni näkevät työn heidän ensisijaisena kutsumuksenaan ja heitä yhdistää erityinen rakkaus ja intohimo työtään kohtaan. Yksinäiselle ihmiselle työ voikin, ehkä kuulukin, olla suuremmassa roolissa elämässä kuin perheelliselle. Sen kautta he voivat toteuttaa itseään ja rakentaa Jumalan valtakuntaa. Tällä hetkellä toivoisin voivani auttaa ihmisiä suoraan jokapäiväisessä työssäni.
Rahalla ei ole juuri koskaan ole ollut suuri rooli elämässä. Tästä saan kiittää vanhempiani: he ovat opettaneet minulle hyvin ”halvat” elämäntavat, ja toisaalta minulla on aina ollut tarpeeksi rahaa mahdollistaen valintojen tekemisen muiden arvojen perusteella. Tämä on suuren suuri siunaus, sen valossa on helppo katsella ympäröivää maailmaa hämmästynein silmin. Suurin osa ihmisistä tekee mielestäni kammottavia kompromisseja elämässään saadakseen enemmän kaikkea mitä yhteiskunta ”myy” heille avaimena onneen. Kuin lampaat menossa teuraaksi he seurailevat mainosten ja sosiaalisen median luomia mielikuvia. Erittäin harva asia maailmassa on itsessään paha, mutta överiksi vedettynä lähes kaikki voi olla pahaa. Tämä on mielestäni eräs mielenkiintoisimmista asioista maailmassa: Tavat, joilla ihmisiä huijataan myymään itsestään enemmän (aikaansa, energiaansa yms.) jonkun heidän päähänsä istutetun unelman tai mielikuvan takia. Ja toisaalta olisi potentiaalisesti suuri siunaus, jos pystyisimme laittamaan päähän uudet silmälasit, joiden läpi voimme tarkastella motiivejamme selväpäisesti ja siten päättää mihin haluamme käyttää Jumalan meille suomat ajalliset lahjat (=elämämme).
Tässä lienee ollut jo liiankin pitkä tilitys sekalaisista asioista joista aion blogilla kirjoittaa. Kiitos kun jaksoit kahlata kanssani tänne asti! Toivottavasti päässäsi heräsi kysymyksiä, vastalauseita ja/tai kommentteja ja jaksat ne kanssamme jakaa. Ja toivottavasti en täysin tuhonnut intoasi kulkea Marian Matkassa kanssamme. Tulevien lauantaiden aikana mukaan tulee täysin erilaisia ja innostavia asioita täysin erilaisilta ihmisiltä!
Pieni Mandaatti (Catherine Doherty)
Nouse – mene! Myy omaisuutesi
Anna se suoraan, henkilökohtaisesti köyhille
Ota harteillesi Minun ristini (heidän ristinsä) ja seuraa Minua,
mene köyhien luokse, ole köyhä,
ole yhtä heidän kanssaan, yhtä Minun kanssani.
Pienuus – ole aina pieni! Ole mutkaton, köyhä, lapsenomainen.
Saarnaa Evankeliumia elämälläsi – ilman kompromisseja!
Kuuntele Hengen ääntä. Hän johdattaa sinua.
Tee pieniä asioita tavattoman hyvin rakkaudesta Minuun.
Rakasta… rakasta… rakasta, älä koskaan laske kustannuksia
Mene maailman toreille ja pysy kanssani.
Rukoile, paastoa. Rukoile lakkaamatta, paastoa.
Ole kätkössä. Ole valo naapurisi jaloille.
Mene peloitta ihmisten sydänten syövereihin. Minä olen kanssasi.
Rukoile aina. Minä olen sinun leposi.
