top of page
Search
  • Aino Salmi

Suursiivoilua

Olen saanut istua viime päivinä paljon kotini lattialla lajittelemassa tavaroita erilaisiin kasoihin. Kiireisen työviikon jälkeen tämä työ on ollut minulle palauttavaa terapiaa, mitä usein on vielä siivittänyt jokin podcast tai puhelu, joiden avulla olen saanut ajatuksiakin sopivasti järjestykseen.


Lajittelun taustalla on valmistautuminen tammikuun viimeistä päivää varten, jolloin lähden kahdeksi kuukaudeksi Keniaan, ja samalla kaikki tavarani ovat valmistautumassa matkaamaan läheiseen varastoon. Tuttujen tavaroiden laittaminen pakettiin tuntui ajatuksena ensin vaivalloiselta ja turhalta työltä. Pian kuitenkin huomasin, miten asioiden pois laittaminen ja uudestaan järjestäminen onkin tuonut minulle paljon rauhaa ja selkeyttä. Miten paljon on sellaista, mitä en tarvi! Miten paljon on sellaista, mistä elämäni ei riipu. Ja toisaalta, miten tuttujen asioiden uudelleen järjestäminen ja paketointi ei lopulta vie niitä pois minulta, päinvastoin.


Aikamatkalla Keniassa


Lattialla istumistani on podcastien ja ystävien lisäksi siivittänyt Margaret A. Okolan The River and the Source -kirja, jonka ajatuksia olen usein tavaroita lajitellessani pyörittänyt päässäni. Kenialainen klassikko kertoo neljän sukupolven naisista, heidän haasteistaan ja oikeuksien hitaasta vahvistumisesta. Omien muutosteni keskellä kirjan tarinat rohkeista valinnoista ja välittömistä henkilöhahmoista ovat puhutelleet minua ja saaneet pohtimaan, miten kiinnostavaa on ihmisten elämien punoutuminen yhteen.



Arjen ja jokapäiväisten tapojen kuvaamisesta piirtyy kirjassa lopulta isompi kuvaus yhteiskunnallisista muutoksista tiettyjen aikakausien aikana, 1900-luvun alusta sen loppuun asti. Idealtaan kirja muistuttaa siis paljonkin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiaa, jonka haluaisin vielä jonain päivänä lukea, mutta tällä kertaa naisen näkökulmasta kerrottuna. Afrikkalaista kulttuuria ja uskomuksia, sekä sitä muokkaavaa kolonialismia ja modernisaatiota kuvataan kirjassa arjen, perhesuhteiden, rakkauden, menetyksien, epäkohtien, ystävyyden ja ristiriitojen kautta. Ratkaisut näihin löytyvät usein vahvoista yksilöistä, mutta samalla myös yhdessä toimimisesta.


Sukupolvien ketjua tarkastellessaan kirja muistuttaa minua toisaalta siitä, että jokainen yksilö voi omilla teoillaan ja rohkeudellaan vaikuttaa missä vain olosuhteissa. Toisaalta se muistuttaa, miten jokainen syntyy tiettyyn ympäristöön ja aikaan, jotka vaikuttavat elämäämme, eikä näin kenenkään elämä ole irrallinen muista.


Muiden varassa


Aiemmin tällä viikolla luin erään työmatkan aikana jesuiittojen rukoussovelluksesta mietiskelyn, jossa käsiteltiin katosta Jeesuksen luo laskettavan miehen tarinaa. Olin itse saanut vinkin tästä sovelluksesta ystävältäni Tuula Hokkiselta kirkkokahveilla ja työmatkallani minua hymyilytti ajatus siitä, miten ihmiset voivat tuoda muita lähemmäs Jumalaa. Teksti tuokin hyvin esiin yhteisön merkityksen:


"Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi."


Raamatuntekstiin liittyi Mary da Silva Abinanten kirjoittama mietiskely, jonka haluan jakaa vielä tekstini lopuksi, omien ajatusteni ollessa vielä matkalla kohti selkiytymistä:


"Pyhä Ignatius rohkaisee meitä käyttämään mielikuvitustamme rukoillessamme Raamatun kanssa. Yritä löytää viisi minuuttia hiljaisuutta tänään, sulje silmäsi ja muistele tämän päivän evankeliumia. Kuvittele itsesi halvaantuneeksi. Mitä vaivoja sinulla on - fyysisiä, emotionaalisia, hengellisiä? Mikä halvaannuttaa sinut; mikä on jäykkää, jumissa, rikki? Mikä estää sinua elämästä täysillä? Keitä ovat elämässäsi ne ystävät (perheenjäsenet, yhteisö, työtoverit), jotka ovat tuoneet sinut Jeesuksen luo?


Kuvittele itsesi nyt Jeesuksen edessä ja katso häntä silmiin. Mitä hän sanoo sinulle? Mitä sinä sanot hänelle? Mitä tapahtuu?


Pohdintasi lopuksi muistele ja rukoile hetki kiitollisena siitä, mitä mieleesi ja sydämeesi tuli."


0 comments

Recent Posts

See All